VALMENNUSOSAAMINEN | UUTISKIRJE
Huippupelaajan ominaisuudet ja valmentajan vastuu niiden kehittymisessä
Viisi taitoa, jotka määrittävät tulevaisuuden huippupelaajan - kokonaisvaltainen näkökulma pelaajan ja pelin suhteeseen
Mitä taitoja tulevaisuuden huippujääkiekkoilija tarvitsee? Kun kysymys esitetään valmentajille, vastaukset painottuvat usein tuttuun: luistelutekniikka, laukaisu, fyysinen voimakkuus. Nämä ovat välttämättömiä, mutta riittävätkö ne? Uusin tutkimus ja kansainvälinen huippuvalmennus osoittavat, että fyysiset ominaisuudet ovat vain perusta. Se, mikä erottaa hyvän pelaajan huipusta, on yhä selvemmin kyky elää pelissä, kokea se kokonaisuutena, ilmaista itseään sen kautta ja ratkoa sen tarjoamat haasteet.
Tässä artikkelissa tarkastelemme viittä taitoa, jotka nousevat toistuvasti esiin sekä pelaajien kehittymistutkimuksesta että huipputason valmennuskeskusteluista. Jokaisen taidon kohdalla pysähdymme keskeiseen kysymykseen: mitä tämä tarkoittaa valmentajan arjessa ja osaamisessa?
Suomalaisessa valmennuskulttuurissa on pitkään elänyt ajatus, jota voidaan kutsua vaikka "palikkamalliksi": rakennetaan ensin tekniikka kuntoon, sitten taktiikka, sitten fysiikka, ja lopulta nämä osaset liitetään yhteen valmiiksi pelaajaksi. Ajatus on looginen, mutta tutkimus haastaa sen perusteellisesti.
"Pelaaja ei kehity kasaamalla erillisiä osa-alueita lineaarisesti. Hän kehittyy elämällä, kokemalla ja ilmaisemalla itseään pelin kautta kokonaisena ihmisenä."
Ekologisen dynamiikan teoria (Araújo & Davids, 2011; Davids ym., 2020) osoittaa, että urheilija on kokonaisvaltainen, epälineaarinen dynaaminen systeemi. Taidot eivät kehity eristyksissä, vaan niiden välillä on jatkuva, monimutkainen vuorovaikutus. Luovuus vaatii tilannetietoisuutta. Tilannetietoisuus tukee päätöksentekoa. Päätöksentekokyky rakentuu sinnikkyydelle. Sinnikkyys kasvaa, kun pelaajalla on aito itseohjautuvuus suhteessa omaan kehittymiseensä. Kaikki viisi ovat saman asian eri ilmentymiä. Araújo & Davids (2011): "Embodied cognition and emergence of anticipatory skill"; Davids ym. (2020) Sports Medicine – Open: "Training or Synergizing?"
Yhä tärkeämpänä näyttäytyy tutkimuksessa myös ns. pelaajan performatiivinen rooli: pelaaja ei vain suorita, hän ilmaisee. Peli on ympäristö, jossa pelaaja luo merkitystä, kokee virtausta ja rakentaa omaa identiteettiään. Frontiers-lehdessä vuonna 2025 julkaistu tutkimus (ScienceDirect, 2025) tarkasteli virtauskokemuksen ("flow") syntyä ekologisen dynamiikan viitekehyksessä ja osoitti, että pelaajan kyky uppoutua peliin, kokea se kokonaisvaltaisesti, on yksi keskeisimmistä huippusuorituksen edellytyksistä. Towards an ecological dynamics theory of flow in sport. ScienceDirect, 2025.
Viisi taitoa - mitä ne todella tarkoittavat?
Tarkasteltava listaus:
Luovuus
Tilannetietoisuus
Sinnikkyys
Päätöksentekokyky
Itseohjautuvuus
Pistä merkille, mitä listasta puuttuu: fyysinen suorituskyky, laukaisuvoima, luistelutaito jne. Ei siksi, etteivät ne olisi tärkeitä, vaan siksi, että ne ovat jo itsestäänselvyyksiä huipputasolla. Se, mikä erottaa, tapahtuu pään sisällä ja pelaajan suhteessa ympäristöönsä.
Suomalainen Pelaajapolku 2025 on rakennettu 4C-mallin (Competence, Confidence, Connection, Character) varaan. Nämä viisi taitoa asettuvat luontevasti siihen kokonaisuuteen, ne ovat juuri niitä tekijöitä, joita 4C-malli odottaa valmentajien kehittävän pelaajissa ikätasoisesti ja kokonaisvaltaisesti, ei irrallisina palasina.
"Fyysiset ominaisuudet vievät pelaajan huipulle, kokonaisvaltainen kehittyminen pitää hänet siellä."
Lineaarinen vai epälineaarinen kehittyminen - miksi sillä on väliä?
Perinteinen lineaarinen valmennusajatus etenee kaavalla: opeta taito A → harjoittele toistoja → siirry taitoon B. Tämä on helposti ymmärrettävää ja organisoitavaa, mutta se ei vastaa sitä, miten aivoissa ja kehossa kehittyminen oikeasti tapahtuu.
Sports Medicine - Open -lehdessä 2020 julkaistu vertaisarvioitu katsaus (Balague ym.) osoitti, että urheilijoiden kehittyminen noudattaa epälineaarisia, dynaamisia kaavoja: pieni muutos yhdessä osa-alueessa voi käynnistää ketjureaktion koko suoritussysteemissä. Tästä seuraa tärkeä havainto valmentajalle: kun muutat harjoittelun rakennetta tai ympäristöä, vaikutat samaan aikaan moneen asiaan, et vain siihen yhteen taitoon, johon tähtäät. Balague ym. (2020): "Training or Synergizing? Complex Systems Principles Change the Understanding of Sport Processes". Sports Med Open.
Sama teema toistuu PMC-lehdessä 2023 julkaistussa Chambersin ja Middletonin tutkimuksessa (La Trobe University), joka osoitti, että kokonaisvaltaiset harjoituskuormat, joissa fyysiset, kognitiiviset ja sosiaaliset vaatimukset yhdistyvät, ovat tehokkaampia kuin paloittain rakennettu harjoittelu. Yksinkertaistettuna: monimutkaiset pelimuodot kehittävät kaikkia viittä taitoa samanaikaisesti. Erilliset taitoharjoitteet kehittävät vain yhtä kerrallaan, ja siirrettävyys peliin jää usein heikoksi. Champion & Middleton (2023): "Many Pieces to the Puzzle: A New Holistic Workload Approach". Sports Med Open.
Valmentajan peili: peilaava osaaminen
Alla oleva taulukko kokoaa yhteen jokaiseen pelaajan taitoon liittyvän valmentajan osaamisen ja konkreettisen käytännön työkalun. Se on tarkoitettu myös itsearviointityökaluksi:
"Kuinka suuri osa harjoituksistani kehittää aktiivisesti kutakin näistä viidestä alueesta - samanaikaisesti, ei peräkkäin?"
Kolme kriittistä valmentajan valintaa
1. Ohjeistaminen vai kysyminen?
Päätöksentekokyvyn kehittyminen edellyttää, että pelaaja tekee oikeita ratkaisuja, ei kopioi valmentajan vastausta. Kun valmentaja kertoo jatkuvasti mitä tehdä, hän tekee päätökset pelaajan puolesta. Frontiers-lehdessä julkaistun ekologisen dynamiikan tutkimuksen (Davids ym., 2020) mukaan kysymysten käyttö harjoittelussa ei tarkoita verbaalista pohdintaa, vaan se ohjaa pelaajan huomion toimintaan liittyviin mahdollisuuksiin ("affordansseihin") ympäristössä - siis siihen, mitä pelaaja voi tehdä, ei vain mitä hän teki. Davids ym. (2020): "Sport Practitioners as Sport Ecology Designers". Frontiers in Psychology.
2. Virheen käsittely on kulttuurin rakentamista
Sinnikkyys ei kehity puhumalla sinnikkyyden tärkeydestä. Se kehittyy ympäristössä, jossa virhe on sallittu, jopa odotettu osa oppimista. Valmentajan reaktio virheeseen on joukkueen ilmapiirin tärkein yksittäinen rakennuspalikka. Jos virhe johtaa nopeaan korjaukseen ja nolostumiseen, pelaajat oppivat välttämään riskinottoa. Tämä tappaa myös luovuuden. PMC:ssä 2023 julkaistu ekologisen dynamiikan tutkimus (Araújo ym.) osoitti, että harjoitteluympäristöt, joissa pelaajilla on tilaa kokeilla ja epäonnistua, tuottavat merkittävästi enemmän luovaa toimintaa kuin ohjatusti toteutetut harjoitteet. Araújo ym. (2023): "Enriching Athlete-Environment Interactions in Youth Sport". PMC / MDPI.
3. Itseohjautuvuus vaatii tilaa, ei aikataulutusta
Itseohjautuva pelaaja ei synny käskyttämällä. Autonomia syntyy, kun pelaajalle annetaan aito mahdollisuus tehdä valintoja ja ottaa vastuuta. Ekologisen dynamiikan viitekehyksessä (Wood ym., 2023, Sage Journals) tätä kutsutaan "asumiseksi ympäristössä" - pelaaja ei vain suorita tehtäviä, vaan kehittää omaa suhdettaan peliin ja omaan toimijuuteensa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa pieniäkin asioita: anna pelaajan valita harjoiteltava osa-alue, käytä pelaajan omia tavoitteita harjoittelun pohjana, tai anna joukkueen ratkaista taktinen haaste itse. Wood, Mellalieu, Araújo, Woods & Davids (2023): "Learning to coach: An ecological dynamics perspective". Sage Journals.
Itsearviointikysymykset
Viisi kysymystä oman valmennuksen tarkasteluun. Voit käyttää näitä yksin tai fasilitaattorina tiimin kesken:
Luovuus: Kuinka paljon harjoitteissani on tilaa yllättäville, pelaajan itsensä keksimille ratkaisuille?
Tilannetietoisuus: Ohjaanko palautteessani pelaajan huomion oikeisiin asioihin — ennen ratkaisua, ei vain sen jälkeen?
Sinnikkyys: Minkälaisen mallin annan virhetilanteessa — oppimismahdollisuus vai uhka?
Päätöksentekokyky: Mikä on ohjeistamisen ja kysymysten suhde omassa valmennuksessani?
Itseohjautuvuus: Missä tilanteissa annan pelaajille aitoa valinnanvapautta harjoittelussaan?
Nämä viisi taitoa eivät kehity erillisessä paketissa. Ne kehittyvät tai jäävät kehittymättä jokaisessa harjoituksessa, jokaisessa palautetilanteessa, jokaisen virheedeen kohdistuvan reaktion myötä. Valmentajan tärkein tehtävä ei ole opettaa taitoja yksi kerrallaan. Se on rakentaa ympäristö, jossa pelaaja saa elää pelissä kokonaisena ja kasvaa sen kautta.
Suomen Jääkiekkoliitto | Valmennusosaamisen kehityspäällikkö