Tutkimus osoittaa, että leikillisyys,huumori, spontaanius, mielikuvitus ja elaytyminen - luovat nimenomaan ne olosuhteet, joissa oppiminen tapahtuu tehokkaimmin.

• • •

Positiiviset tunteet avaavat aivojen oppimisportit

Barbara Fredricksonin Broaden and Build -teoria (1998, 2001) tarjoaa tähän tieteellisen selityksen. Positiiviset tunteet, kuten ilo, kiinnostus, yllätys, laajentavat ihmisen ajattelua ja toimintaa. Ilo synnyttää halun leikkiä ja kokeilla, kiinnostus halun tutkia ja oppia. Laboratoriotutkimuksissa positiivisia tunteita kokevat ihmiset osoittavat merkittävästi joustavampaa, luovempaa ja avoimempaa ajattelua (Fredrickson & Branigan, 2005; Isen ym., 1987).

Kääntöpuoli on yhtä selkeä: negatiiviset tunteet: pelko, jännitys, häpeä kaventavat ajattelu- ja toimintarekisteriä. Pelokas lapsi valitsee tutun ja turvallisen. Hän ei kokeile uutta, ei ota riskiä, ei opi. Neuropsykologi Jaak Pankseppin (1998) tutkimus osoittaa, että leikin aikana positiiviset tunnekokemukset aktivoivat aivoissa joustavaa ajattelua ja luovuutta.

Käytännössä: kun valmentaja saa joukkueen nauramaan, hän ei tuhlaa aikaa. Hän investoi oppimiseen.

• • •

Aikuisen leikillisyys tarttuu lapseen

Merkittävä Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus (2017) tutki opettajien ja lasten leikillisyyden välistä yhteyttä. Tulokset olivat selkeitä: aikuisten spontaanius ja hassuttelu olivat yhteydessä lasten suurempaan leikillisyyteen. Erityisesti aikuisten hassuttelu (silliness) välitti ikään liittyvää leikillisyyden muutosta, toisin sanoen hassutteleva aikuinen auttoi vanhempiakin lapsia säilyttämään leikillisyytensä.

Tämä on merkittävä löydös: aikuinen mallintaa lapselle, millainen tunneilmapiiri on sallittu. Jos valmentaja on aina vakava, lapsi oppii että täällä ollaan vakavasti. Jos valmentaja uskaltaa hassutella, lapsi saa luvan olla leikillinen ja sitä kautta avoimempi, rohkeampi ja vastaanottavaisempi.

Laadullinen tutkimus aikuiskoulutuksen kontekstissa (ERIC, 2012) tunnisti leikillisyyden ilmenevän erityisesti riskinoton, tarinankerronnan ja fyysisten aktiviteettien kautta. Opiskelijat raportoivat, että leikillinen ympäristö loi ainutlaatuisen oppimiskokemuksen: se tuntui turvalliselta ja rohkaisi kokeilemaan. Kognitiiviset hyödyt olivat selkeitä: parempi sitoutuminen, muistaminen ja ymmärtäminen.

• • •

Leikillisyys jääkiekkoharjoituksissa

Miltä leikillisyys näyttää käytännössä? Se ei tarkoita, että harjoituksista tulee sirkus. Leikillisyys on asenne, ei ohjelmanumero. René Proyerin (2017) tutkimuksen mukaan leikillisyys ilmenee ideoiden kanssa leikkimisenä, spontaaniutena, huumorilla tunnelman keventämisenä ja tilanteiden positiivisena uudelleenkehystämisenä.

Harjoitteen voi esitellä tarinana. Virheeseen voi reagoida huumorilla. Valmentaja voi näyttää tarkoituksella huonon esimerkin ja nauraa sille. Pukukopissa voi olla hetki, jolloin puhutaan jostain muusta kuin jääkiekosta. Joukkueen sisäinen vitsikulttuuri, joka sisään ottaa eikä sulje pois, rakentaa yhteenkuuluvuutta.

Tutkimus huumorista jalkapallovalmennuksessa (Edwards & Jones, 2018) osoitti, että huumori oli keskeinen osa joukkueen kulttuurin luomista. Se ilmeni erityisesti sellaisena, joka otti joukkoon sisään – vahvisti kuulumisen tunnetta. Tämä on avainsana: leikillisyys, joka yhdistää eikä eristä.

• • •

Vaativuus ja leikillisyys eivät ole vastakohdat

Tärkeä tarkennus: lasten oma määritelmä hauskuudesta sisältää kovan työn. Fun Integration Theory (Visek ym., 2014) osoittaa, että lapset kokevat hauskana taitojen oppimisen, haasteiden kohtaamisen ja itsensä ylittämisen. Hauskuus ei tarkoita vaatimustason laskemista. Se tarkoittaa, että vaatimukset asetetaan ympäristössä, jossa on turvallista yrittää.

Amy Edmondsonin oppimisvyöhyke-malli kuvaa tämän tarkasti: optimaalinen oppiminen tapahtuu, kun korkea psykologinen turvallisuus yhdistyy korkeisiin vaatimuksiin. Leikillisyys rakentaa turvallisuutta. Harjoitteiden rakenne ja tavoitteellisuus tuovat vaatimukset. Yhdessä ne luovat tilan, jossa lapsi oppii parhaiten.

Hassuttelu ei siis ole vastakohta oppimiselle. Se on sen edellytys. Valmentaja, joka uskaltaa olla leikillinen, avaa ovet syvemmälle oppimiselle kuin valmentaja, joka pysyy aina vakavana.

Lähteet ja lisälukemista

Fredrickson, B. L. (2001). The role of positive emotions in positive psychology. American Psychologist, 56(3), 218–226.

Fredrickson, B. L. & Branigan, C. (2005). Positive emotions broaden the scope of attention and thought-action repertoires.

Edwards, C. N. & Jones, R. L. (2018). Humour in sports coaching: ‘It’s a funny old game.’ Sociological Review.

Frontiers in Psychology (2017). The Relation between Teachers’ and Children’s Playfulness: A Pilot Study.

Isen, A. M., Daubman, K. A. & Nowicki, G. P. (1987). Positive affect facilitates creative problem solving.

Panksepp, J. (1998). Affective Neuroscience: The Foundations of Human and Animal Emotions.

Proyer, R. T. (2017). A new structural model for the study of adult playfulness.

Visek, A. J. ym. (2014). Fun Integration Theory.

ERIC (2012). Exploring Play/Playfulness and Learning in the Adult and Higher Education Classroom.